Verovapaat osingot – my ass!

Aika ajoin keskusteluun nousevat yrittäjän nauttimat niin sanotut verovapaat osingot. Yhtä usein tässä osinkokeskustelussa kansakunnnan sylkykupeiksi joutuneet yrittäjät kumoavat näitä väitteitä parhaansa mukaan. Koska vuoden vaihduttua näitä osinkokeskusteluja taas käydään hieman aiempaa useammin, minäkin päätin kantaa korteni kekoon ja kirjoittaa sanasen aiheesta.

Yksityishenkilöiden saamat osingot eivät koskaan ole verovapaita. Veroa joudutaan maksamaan aina vähintään 7,5% jaettavan osingon määrästä. Tämä 7,5% sääntö koskee osinkoja joiden yhteismäärä on alle 150 000 €. Jotta näin suuren osingon voisi nostaa vaaditaan yrityksiltä nettovarallisuutta eli varojen ja velkojen erotusta yhteensä vähän alle 1,9 miljoonaa. 1,9 miljoonaa verotettua euroa, jos oikein tarkkoja ollaan.

Jotta tällainen nettovarallisuus saadaan aikaan on yrityksen pitänyt maksaa yhteisöveroja jo noin 468 000 € voitollisesta tuloksesta. Toisin sanoen verotettavaa tulosta on pitänyt muodostua noin 2,3 miljoonaa euroa.

Miten puolestaan tuo 2,3 miljoonaa tulosta saadaan aikaan? Otetaan vaikka keskimääräinen maalausliike, jonka liikevaihto henkilöä kohden on vuodessa noin 84000 €. Tilastojen mukaan maalausliike tuottaa käyttökatetta noin 7300 € vuodessa per henkilö. 2,3 miljoonan voittoon tarvitaan siis noin 315 maalarin vuotuinen työpanos. Lapsikin ymmärtää, että yksin yrittämällä on käytännössä lähes mahdotonta saada vaadittavaa summaa kasaan.

Tietenkin voi tehdä myös niin, että yrittäjä ottaa 30 maalaria töihin jolloin tavoite saavutetaan jo vähän yli 10 vuodessa. Tässä variantissa yritystoiminnan riskit ovat luonnollisesti moninkertaiset: liikevaihtoa pitää kertyä noin 2,5 miljoonaa euroa joka vuosi eli joka kuukausi parinsadantonnin laskutus riippumatta taantumista tai koronoista. Samalla organisaatiota on kasvatettava muutenkin, kuin vain suorittavan työvoiman osalta.

Työntekijöiden palkoista on samassa ajassa tehty ennakonpidätyksiä eli maksettu tuloveroja noin 2,5 miljoonaa euroa (40000 € palkasta arviolta 20%). Näillä olettamilla yritys on siis maksanut vajaan puoli miljoonaa yhteisöveroa ja lisäksi työntekijöiden palkoista pidätettyjä veroja on maksettu 2,5 miljoonaa euroa eli yhteensä veroja on kertynyt maksettavaksi hieman alle 3 miljoonaa. Samalla esimerkin yritys on tuonut elannon yhteensä 30 työntekijälle kymmeneksi vuodeksi.

On huomioitavaa, että suuri valtaosa suomalaisista yrityksistä on pieniä, muutaman hengen yrityksiä, jotka voivat vain unelmoida esimerkin suuruisista osingoista. Vaikka aiheella on helppo kerätä poliittisia irtopisteitä uskon monien olevan myös sitä mieltä, että myös yrittäjälle riskinotosta jonkinlainen palkkio – vaikkapa maltillisen osingonjaon muodossa – kuuluu.

Jaa

Back To Top